kapinoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakapinoiminen (38)
- teonnimi verbistä kapinoida
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kapinoiminen | kapinoimiset |
| genetiivi | kapinoimisen | kapinoimisten kapinoimisien |
| partitiivi | kapinoimista | kapinoimisia |
| akkusatiivi | kapinoiminen; kapinoimisen |
kapinoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kapinoimisessa | kapinoimisissa |
| elatiivi | kapinoimisesta | kapinoimisista |
| illatiivi | kapinoimiseen | kapinoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kapinoimisella | kapinoimisilla |
| ablatiivi | kapinoimiselta | kapinoimisilta |
| allatiivi | kapinoimiselle | kapinoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kapinoimisena (kapinoimisna) |
kapinoimisina |
| translatiivi | kapinoimiseksi | kapinoimisiksi |
| abessiivi | kapinoimisetta | kapinoimisitta |
| instruktiivi | – | kapinoimisin |
| komitatiivi | – | kapinoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kapinoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kapinoimis- | |