Substantiivi

muokkaa

kapsahtelu (2)

  1. kapsahteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑpsɑhˌt̪elu/
  • tavutus: kap‧sah‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kapsahtelu kapsahtelut
genetiivi kapsahtelun kapsahtelujen
kapsahteluiden
kapsahteluitten
partitiivi kapsahtelua kapsahteluita
kapsahteluja
akkusatiivi kapsahtelu;
kapsahtelun
kapsahtelut
sisäpaikallissijat
inessiivi kapsahtelussa kapsahteluissa
elatiivi kapsahtelusta kapsahteluista
illatiivi kapsahteluun kapsahteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kapsahtelulla kapsahteluilla
ablatiivi kapsahtelulta kapsahteluilta
allatiivi kapsahtelulle kapsahteluille
muut sijamuodot
essiivi kapsahteluna kapsahteluina
translatiivi kapsahteluksi kapsahteluiksi
abessiivi kapsahtelutta kapsahteluitta
instruktiivi kapsahteluin
komitatiivi kapsahteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kapsahtelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi kapsahdella + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa