Substantiivi

muokkaa

karahdus (39)

  1. karahtaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑrɑhdus/
  • tavutus: ka‧rah‧dus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karahdus karahdukset
genetiivi karahduksen karahdusten
karahduksien
partitiivi karahdusta karahduksia
akkusatiivi karahdus;
karahduksen
karahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi karahduksessa karahduksissa
elatiivi karahduksesta karahduksista
illatiivi karahdukseen karahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karahduksella karahduksilla
ablatiivi karahdukselta karahduksilta
allatiivi karahdukselle karahduksille
muut sijamuodot
essiivi karahduksena karahduksina
translatiivi karahdukseksi karahduksiksi
abessiivi karahduksetta karahduksitta
instruktiivi karahduksin
komitatiivi karahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
karahdus-

Etymologia

muokkaa

verbi karahtaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa