karahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakarahteleminen (38)
- teonnimi verbistä karahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karahteleminen | karahtelemiset |
genetiivi | karahtelemisen | karahtelemisten karahtelemisien |
partitiivi | karahtelemista | karahtelemisia |
akkusatiivi | karahteleminen; karahtelemisen |
karahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karahtelemisessa | karahtelemisissa |
elatiivi | karahtelemisesta | karahtelemisista |
illatiivi | karahtelemiseen | karahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karahtelemisella | karahtelemisilla |
ablatiivi | karahtelemiselta | karahtelemisilta |
allatiivi | karahtelemiselle | karahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karahtelemisena (karahtelemisna) |
karahtelemisina |
translatiivi | karahtelemiseksi | karahtelemisiksi |
abessiivi | karahtelemisetta | karahtelemisitta |
instruktiivi | – | karahtelemisin |
komitatiivi | – | karahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | karahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
karahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi karahdella + johdin -minen