Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

karakara (9)

  1. etelänkarakarojen tai töyhtökarakarojen suvun lintu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karakara karakarat
genetiivi karakaran karakarojen
(karakarain)
partitiivi karakaraa karakaroja
akkusatiivi karakara;
karakaran
karakarat
sisäpaikallissijat
inessiivi karakarassa karakaroissa
elatiivi karakarasta karakaroista
illatiivi karakaraan karakaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karakaralla karakaroilla
ablatiivi karakaralta karakaroilta
allatiivi karakaralle karakaroille
muut sijamuodot
essiivi karakarana karakaroina
translatiivi karakaraksi karakaroiksi
abessiivi karakaratta karakaroitta
instruktiivi karakaroin
komitatiivi karakaroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karakara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

guadalupenkarakara, inkakarakara, mustakarakara, naurukarakara, patagoniankarakara, rantakarakara, ruskokarakara, töyhtökarakara, vaaleakarakara, viirukarakara