kareilu

Suomi

Substantiivi

kareilu (2)

kareileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑrei̯lu/
tavutus: ka‧rei‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kareilu	kareilut
genetiivi	kareilun	kareilujen kareiluiden kareiluitten
partitiivi	kareilua	kareiluita kareiluja
akkusatiivi	kareilu; kareilun	kareilut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kareilussa	kareiluissa
elatiivi	kareilusta	kareiluista
illatiivi	kareiluun	kareiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kareilulla	kareiluilla
ablatiivi	kareilulta	kareiluilta
allatiivi	kareilulle	kareiluille
muut sijamuodot
essiivi	kareiluna	kareiluina
translatiivi	kareiluksi	kareiluiksi
abessiivi	kareilutta	kareiluitta
instruktiivi	–	kareiluin
komitatiivi	–	kareiluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kareilu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kareilla (vokaalivartalo kareil|e-) + johdin -u

Käännökset

1. kareileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kareilu Kielitoimiston sanakirjassa