Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

karheus (40)[1]

  1. se, että on karhea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrheus/ tai /ˈkɑrheu̯s/
  • tavutus: kar‧he‧us / kar‧heus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karheus karheudet
genetiivi karheuden karheuksien
partitiivi karheutta karheuksia
akkusatiivi karheus;
karheuden
karheudet
sisäpaikallissijat
inessiivi karheudessa karheuksissa
elatiivi karheudesta karheuksista
illatiivi karheuteen karheuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karheudella karheuksilla
ablatiivi karheudelta karheuksilta
allatiivi karheudelle karheuksille
muut sijamuodot
essiivi karheutena karheuksina
translatiivi karheudeksi karheuksiksi
abessiivi karheudetta karheuksitta
instruktiivi karheuksin
komitatiivi karheuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo karheude-
vahva vartalo karheute-
konsonantti-
vartalo
karheut-

Etymologia muokkaa

sanan karhea vartalosta karhe- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • karheus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40