karistelu

Suomi

Substantiivi

karistelu (2)

karisteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑrisˌt̪elu/
tavutus: ka‧ris‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karistelu	karistelut
genetiivi	karistelun	karistelujen karisteluiden karisteluitten
partitiivi	karistelua	karisteluita karisteluja
akkusatiivi	karistelu; karistelun	karistelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	karistelussa	karisteluissa
elatiivi	karistelusta	karisteluista
illatiivi	karisteluun	karisteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karistelulla	karisteluilla
ablatiivi	karistelulta	karisteluilta
allatiivi	karistelulle	karisteluille
muut sijamuodot
essiivi	karisteluna	karisteluina
translatiivi	karisteluksi	karisteluiksi
abessiivi	karistelutta	karisteluitta
instruktiivi	–	karisteluin
komitatiivi	–	karisteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	karistelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi karistella (vokaalivartalo karistel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. karisteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

karistelu Kielitoimiston sanakirjassa