Substantiivi

muokkaa

karistus (39)

  1. karistaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑrist̪us/
  • tavutus: ka‧ris‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karistus karistukset
genetiivi karistuksen karistusten
karistuksien
partitiivi karistusta karistuksia
akkusatiivi karistus;
karistuksen
karistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi karistuksessa karistuksissa
elatiivi karistuksesta karistuksista
illatiivi karistukseen karistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karistuksella karistuksilla
ablatiivi karistukselta karistuksilta
allatiivi karistukselle karistuksille
muut sijamuodot
essiivi karistuksena karistuksina
translatiivi karistukseksi karistuksiksi
abessiivi karistuksetta karistuksitta
instruktiivi karistuksin
komitatiivi karistuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
karistus-

Etymologia

muokkaa

verbi karistaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

karistus (gen karistuse, part karistust)

  1. rangaistus
    kehaline karistus – ruumiillinen rangaistus

Taivutus

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
  • (etenkin ruumiillinen t. kuolemanrangaistus) nuhtlus
Yhdyssanat
muokkaa

halduskaristus, karistustöö, kriminaalkaristus, peksukaristus, vanglakaristus

Aiheesta muualla

muokkaa