kariutuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakariutuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kariutua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kariutuva | kariutuvat |
| genetiivi | kariutuvan | kariutuvien (kariutuvain) |
| partitiivi | kariutuvaa | kariutuvia |
| akkusatiivi | kariutuva; kariutuvan | kariutuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kariutuvassa | kariutuvissa |
| elatiivi | kariutuvasta | kariutuvista |
| illatiivi | kariutuvaan | kariutuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kariutuvalla | kariutuvilla |
| ablatiivi | kariutuvalta | kariutuvilta |
| allatiivi | kariutuvalle | kariutuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kariutuvana | kariutuvina |
| translatiivi | kariutuvaksi | kariutuviksi |
| abessiivi | kariutuvatta | kariutuvitta |
| instruktiivi | – | kariutuvin |
| komitatiivi | – | kariutuvine |