karjaiseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakarjaiseminen (38)
- teonnimi verbistä karjaista
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karjaiseminen | karjaisemiset |
| genetiivi | karjaisemisen | karjaisemisten karjaisemisien |
| partitiivi | karjaisemista | karjaisemisia |
| akkusatiivi | karjaiseminen; karjaisemisen |
karjaisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karjaisemisessa | karjaisemisissa |
| elatiivi | karjaisemisesta | karjaisemisista |
| illatiivi | karjaisemiseen | karjaisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karjaisemisella | karjaisemisilla |
| ablatiivi | karjaisemiselta | karjaisemisilta |
| allatiivi | karjaisemiselle | karjaisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karjaisemisena (karjaisemisna) |
karjaisemisina |
| translatiivi | karjaisemiseksi | karjaisemisiksi |
| abessiivi | karjaisemisetta | karjaisemisitta |
| instruktiivi | – | karjaisemisin |
| komitatiivi | – | karjaisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karjaisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
karjaisemis- | |