Substantiivi

muokkaa

karjakko (4-A)[1]

  1. karjanhoitaja
    Maija oli koulunkäynyt karjakko.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑrjɑkːo/
  • tavutus: kar‧jak‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karjakko karjakot
genetiivi karjakon karjakoiden
karjakoitten
karjakkojen
partitiivi karjakkoa karjakkoja
karjakoita
akkusatiivi karjakko;
karjakon
karjakot
sisäpaikallissijat
inessiivi karjakossa karjakoissa
elatiivi karjakosta karjakoista
illatiivi karjakkoon karjakkoihin
karjakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karjakolla karjakoilla
ablatiivi karjakolta karjakoilta
allatiivi karjakolle karjakoille
muut sijamuodot
essiivi karjakkona karjakkoina
karjakoina
translatiivi karjakoksi karjakoiksi
abessiivi karjakotta karjakoitta
instruktiivi karjakoin
komitatiivi karjakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo karjako-
vahva vartalo karjakko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

karja + -kko

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

karjakkokoulu, mieskarjakko, naiskarjakko, tarkastuskarjakko

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A