karjunut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
karjunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä karjua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karjunut | karjuneet |
| genetiivi | karjuneen | karjuneiden karjuneitten |
| partitiivi | karjunutta | karjuneita |
| akkusatiivi | karjunut; karjuneen | karjuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karjuneessa | karjuneissa |
| elatiivi | karjuneesta | karjuneista |
| illatiivi | karjuneeseen | karjuneisiin karjuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karjuneella | karjuneilla |
| ablatiivi | karjuneelta | karjuneilta |
| allatiivi | karjuneelle | karjuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karjuneena | karjuneina |
| translatiivi | karjuneeksi | karjuneiksi |
| abessiivi | karjuneetta | karjuneitta |
| instruktiivi | – | karjunein |
| komitatiivi | – | karjuneine |