karjuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
karjuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä karjua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karjuva | karjuvat |
| genetiivi | karjuvan | karjuvien (karjuvain) |
| partitiivi | karjuvaa | karjuvia |
| akkusatiivi | karjuva; karjuvan | karjuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karjuvassa | karjuvissa |
| elatiivi | karjuvasta | karjuvista |
| illatiivi | karjuvaan | karjuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karjuvalla | karjuvilla |
| ablatiivi | karjuvalta | karjuvilta |
| allatiivi | karjuvalle | karjuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karjuvana | karjuvina |
| translatiivi | karjuvaksi | karjuviksi |
| abessiivi | karjuvatta | karjuvitta |
| instruktiivi | – | karjuvin |
| komitatiivi | – | karjuvine |