karkaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakarkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä karata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karkaava | karkaavat |
| genetiivi | karkaavan | karkaavien (karkaavain) |
| partitiivi | karkaavaa | karkaavia |
| akkusatiivi | karkaava; karkaavan |
karkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karkaavassa | karkaavissa |
| elatiivi | karkaavasta | karkaavista |
| illatiivi | karkaavaan | karkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karkaavalla | karkaavilla |
| ablatiivi | karkaavalta | karkaavilta |
| allatiivi | karkaavalle | karkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karkaavana | karkaavina |
| translatiivi | karkaavaksi | karkaaviksi |
| abessiivi | karkaavatta | karkaavitta |
| instruktiivi | – | karkaavin |
| komitatiivi | – | karkaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | karkaava- | |
| vahva vartalo | karkaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |