karkaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakarkaileminen (38)
- teonnimi verbistä karkailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karkaileminen | karkailemiset |
| genetiivi | karkailemisen | karkailemisten karkailemisien |
| partitiivi | karkailemista | karkailemisia |
| akkusatiivi | karkaileminen; karkailemisen |
karkailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karkailemisessa | karkailemisissa |
| elatiivi | karkailemisesta | karkailemisista |
| illatiivi | karkailemiseen | karkailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karkailemisella | karkailemisilla |
| ablatiivi | karkailemiselta | karkailemisilta |
| allatiivi | karkailemiselle | karkailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karkailemisena (karkailemisna) |
karkailemisina |
| translatiivi | karkailemiseksi | karkailemisiksi |
| abessiivi | karkailemisetta | karkailemisitta |
| instruktiivi | – | karkailemisin |
| komitatiivi | – | karkailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karkailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
karkailemis- | |