Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

karkaisija (12)

  1. henkilö, joka karkaisee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrkɑi̯ˌsijɑ/
  • tavutus: kar‧kai‧si‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karkaisija karkaisijat
genetiivi karkaisijan karkaisijoiden
karkaisijoitten
(karkaisijain)
partitiivi karkaisijaa karkaisijoita
akkusatiivi karkaisija;
karkaisijan
karkaisijat
sisäpaikallissijat
inessiivi karkaisijassa karkaisijoissa
elatiivi karkaisijasta karkaisijoista
illatiivi karkaisijaan karkaisijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karkaisijalla karkaisijoilla
ablatiivi karkaisijalta karkaisijoilta
allatiivi karkaisijalle karkaisijoille
muut sijamuodot
essiivi karkaisijana karkaisijoina
translatiivi karkaisijaksi karkaisijoiksi
abessiivi karkaisijatta karkaisijoitta
instruktiivi karkaisijoin
komitatiivi karkaisijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karkaisija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa