Substantiivi

muokkaa

karkelointi (5-J)

  1. karkeloitseminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑrkeˌloi̯nt̪i/
  • tavutus: kar‧ke‧loin‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karkelointi karkeloinnit
genetiivi karkeloinnin karkelointien
(karkelointein)
partitiivi karkelointia karkelointeja
akkusatiivi karkelointi;
karkeloinnin
karkeloinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi karkeloinnissa karkeloinneissa
elatiivi karkeloinnista karkeloinneista
illatiivi karkelointiin karkelointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karkeloinnilla karkeloinneilla
ablatiivi karkeloinnilta karkeloinneilta
allatiivi karkeloinnille karkeloinneille
muut sijamuodot
essiivi karkelointina karkelointeina
translatiivi karkeloinniksi karkeloinneiksi
abessiivi karkeloinnitta karkeloinneitta
instruktiivi karkeloinnein
komitatiivi karkelointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo karkeloinni-
vahva vartalo karkelointi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa