karrikoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakarrikoiminen (38)
- teonnimi verbistä karrikoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karrikoiminen | karrikoimiset |
genetiivi | karrikoimisen | karrikoimisten karrikoimisien |
partitiivi | karrikoimista | karrikoimisia |
akkusatiivi | karrikoiminen; karrikoimisen |
karrikoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karrikoimisessa | karrikoimisissa |
elatiivi | karrikoimisesta | karrikoimisista |
illatiivi | karrikoimiseen | karrikoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karrikoimisella | karrikoimisilla |
ablatiivi | karrikoimiselta | karrikoimisilta |
allatiivi | karrikoimiselle | karrikoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karrikoimisena (karrikoimisna) |
karrikoimisina |
translatiivi | karrikoimiseksi | karrikoimisiksi |
abessiivi | karrikoimisetta | karrikoimisitta |
instruktiivi | – | karrikoimisin |
komitatiivi | – | karrikoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | karrikoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
karrikoimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi karrikoida + johdin -minen