karstaus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
karstaus (39)
- Villan karvojen muokkaaminen samansuuntaisiksi.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑrst̪ɑus/ tai /ˈkɑrst̪ɑu̯s/
- tavutus: kars‧ta‧us / kars‧taus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karstaus | karstaukset |
genetiivi | karstauksen | karstausten karstauksien |
partitiivi | karstausta | karstauksia |
akkusatiivi | karstaus; karstauksen |
karstaukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karstauksessa | karstauksissa |
elatiivi | karstauksesta | karstauksista |
illatiivi | karstaukseen | karstauksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karstauksella | karstauksilla |
ablatiivi | karstaukselta | karstauksilta |
allatiivi | karstaukselle | karstauksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karstauksena | karstauksina |
translatiivi | karstaukseksi | karstauksiksi |
abessiivi | karstauksetta | karstauksitta |
instruktiivi | – | karstauksin |
komitatiivi | – | karstauksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | karstaukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
karstaus- |
Etymologia muokkaa
- verbistä karstata
Käännökset muokkaa
1. karstaus
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- karstaus Kielitoimiston sanakirjassa