karstoittuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakarstoittuminen (38)
- teonnimi verbistä karstoittua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karstoittuminen | karstoittumiset |
genetiivi | karstoittumisen | karstoittumisten karstoittumisien |
partitiivi | karstoittumista | karstoittumisia |
akkusatiivi | karstoittuminen; karstoittumisen |
karstoittumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karstoittumisessa | karstoittumisissa |
elatiivi | karstoittumisesta | karstoittumisista |
illatiivi | karstoittumiseen | karstoittumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karstoittumisella | karstoittumisilla |
ablatiivi | karstoittumiselta | karstoittumisilta |
allatiivi | karstoittumiselle | karstoittumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karstoittumisena (karstoittumisna) |
karstoittumisina |
translatiivi | karstoittumiseksi | karstoittumisiksi |
abessiivi | karstoittumisetta | karstoittumisitta |
instruktiivi | – | karstoittumisin |
komitatiivi | – | karstoittumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | karstoittumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
karstoittumis- |
Etymologia
muokkaa- verbi karstoittua + johdin -minen