karttanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä karttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karttanut karttaneet
genetiivi karttaneen karttaneiden
karttaneitten
partitiivi karttanutta karttaneita
akkusatiivi karttanut; karttaneen karttaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi karttaneessa karttaneissa
elatiivi karttaneesta karttaneista
illatiivi karttaneeseen karttaneisiin
karttaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karttaneella karttaneilla
ablatiivi karttaneelta karttaneilta
allatiivi karttaneelle karttaneille
muut sijamuodot
essiivi karttaneena karttaneina
translatiivi karttaneeksi karttaneiksi
abessiivi karttaneetta karttaneitta
instruktiivi karttanein
komitatiivi karttaneine