karttuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä karttua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karttuva karttuvat
genetiivi karttuvan karttuvien
(karttuvain)
partitiivi karttuvaa karttuvia
akkusatiivi karttuva; karttuvan karttuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi karttuvassa karttuvissa
elatiivi karttuvasta karttuvista
illatiivi karttuvaan karttuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi karttuvalla karttuvilla
ablatiivi karttuvalta karttuvilta
allatiivi karttuvalle karttuville
muut sijamuodot
essiivi karttuvana karttuvina
translatiivi karttuvaksi karttuviksi
abessiivi karttuvatta karttuvitta
instruktiivi karttuvin
komitatiivi karttuvine