karttuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakarttuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä karttua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karttuva | karttuvat |
genetiivi | karttuvan | karttuvien (karttuvain) |
partitiivi | karttuvaa | karttuvia |
akkusatiivi | karttuva; karttuvan | karttuvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karttuvassa | karttuvissa |
elatiivi | karttuvasta | karttuvista |
illatiivi | karttuvaan | karttuviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karttuvalla | karttuvilla |
ablatiivi | karttuvalta | karttuvilta |
allatiivi | karttuvalle | karttuville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karttuvana | karttuvina |
translatiivi | karttuvaksi | karttuviksi |
abessiivi | karttuvatta | karttuvitta |
instruktiivi | – | karttuvin |
komitatiivi | – | karttuvine |