karuselli

Suomi

Substantiivi

karuselli (5)

1. pyörivä huvipuistolaite, jonka kyydissä istutaan esim. eläinten muotoisten istuinten päällä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑruˌselːi/
• tavutus: ka‧ru‧sel‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karuselli	karusellit
genetiivi	karusellin	karusellien, (karusellein)
partitiivi	karusellia, karuselliä	karuselleja, karusellejä
akkusatiivi	karuselli; karusellin	karusellit
sisäpaikallissijat
inessiivi	karusellissa, karusellissä	karuselleissa, karuselleissä
elatiivi	karusellista, karusellistä	karuselleista, karuselleistä
illatiivi	karuselliin	karuselleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karusellilla, karusellillä	karuselleilla, karuselleillä
ablatiivi	karusellilta, karuselliltä	karuselleilta, karuselleiltä
allatiivi	karusellille	karuselleille
muut sijamuodot
essiivi	karusellina, karusellinä	karuselleina, karuselleinä
translatiivi	karuselliksi	karuselleiksi
abessiivi	karusellitta, karusellittä	karuselleitta, karuselleittä
instruktiivi	–	karusellein
komitatiivi	–	karuselleine- + omistusliite

Etymologia

< ruotsi << italia

Käännökset

1. pyörivä huvipuistolaite, jonka kyydissä istutaan esim. eläinten muotoisten istuinten päällä

englanti: (brittienglantia) merry-go-round, (USA) carousel, roundabout espanja: carrusel m., (Espanja) tiovivo m., (Andit, Keski-Amerikka) calesita f., caballitos italia: giostra f. portugali: carrossel m. puola: karuzela f. ranska: carrousel, manège m.

ruotsi: karusell saksa: Karussell n. tšekki: kolotoč m. turkki: atlı karınca unkari: körhinta venäjä: карусель f.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

karusellisorvi

Aiheesta muualla

• karuselli Kielitoimiston sanakirjassa