kasarmi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakasarmi (6)
- sotilaiden ja muiden joukkojen vakinaiseen majoitukseen käytettävä asuinrakennus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑsɑrmi/
- tavutus: ka‧sar‧mi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kasarmi | kasarmit |
genetiivi | kasarmin | kasarmien kasarmeiden kasarmeitten |
partitiivi | kasarmia | kasarmeita kasarmeja |
akkusatiivi | kasarmi; kasarmin |
kasarmit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kasarmissa | kasarmeissa |
elatiivi | kasarmista | kasarmeista |
illatiivi | kasarmiin | kasarmeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kasarmilla | kasarmeilla |
ablatiivi | kasarmilta | kasarmeilta |
allatiivi | kasarmille | kasarmeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kasarmina | kasarmeina |
translatiivi | kasarmiksi | kasarmeiksi |
abessiivi | kasarmitta | kasarmeitta |
instruktiivi | – | kasarmein |
komitatiivi | – | kasarmeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kasarmi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa< ruotsi < ranska[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakasarmialue, kasarmimajoitus, kasarmirakennus, kivikasarmi, tiilikasarmi, vuokrakasarmi
Aiheesta muualla
muokkaa- kasarmi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.