kasautuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakasautuminen (38)
- teonnimi verbistä kasautua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kasautuminen | kasautumiset |
| genetiivi | kasautumisen | kasautumisten kasautumisien |
| partitiivi | kasautumista | kasautumisia |
| akkusatiivi | kasautuminen; kasautumisen |
kasautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kasautumisessa | kasautumisissa |
| elatiivi | kasautumisesta | kasautumisista |
| illatiivi | kasautumiseen | kasautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kasautumisella | kasautumisilla |
| ablatiivi | kasautumiselta | kasautumisilta |
| allatiivi | kasautumiselle | kasautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kasautumisena (kasautumisna) |
kasautumisina |
| translatiivi | kasautumiseksi | kasautumisiksi |
| abessiivi | kasautumisetta | kasautumisitta |
| instruktiivi | – | kasautumisin |
| komitatiivi | – | kasautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kasautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kasautumis- | |