Substantiivi

muokkaa

kastelli (5)[1]

  1. (historia) linnoitus, linnake
  2. (historia, merenkäynti) laivan peräosan kantta ylempi osa joka toimi ennen kaikkea kapteenin hyttinä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑst̪elːi/
  • tavutus: kas‧tel‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kastelli kastellit
genetiivi kastellin kastellien
(kastellein)
partitiivi kastellia kastelleja
akkusatiivi kastelli;
kastellin
kastellit
sisäpaikallissijat
inessiivi kastellissa kastelleissa
elatiivi kastellista kastelleista
illatiivi kastelliin kastelleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kastellilla kastelleilla
ablatiivi kastellilta kastelleilta
allatiivi kastellille kastelleille
muut sijamuodot
essiivi kastellina kastelleina
translatiivi kastelliksi kastelleiksi
abessiivi kastellitta kastelleitta
instruktiivi kastellein
komitatiivi kastelleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kastelli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5