Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kataja
[1] Kataja

SuomiMuokkaa

Katso artikkeli Kataja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SubstantiiviMuokkaa

kataja (10)[1]

  1. kotikataja (Juniperus communis), sypressikasvien heimoon kuuluva havupuu, jonka hedelmä on käpy, katajanmarja
  2. (yleisesti) mikä tahansa katajien (Juniperus) suvun kasvi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑt̪ɑjɑ/
  • tavutus: ka‧ta‧ja

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kataja katajat
genetiivi katajan katajien
(katajain)
partitiivi katajaa katajia
akkusatiivi kataja;
katajan
katajat
sisäpaikallissijat
inessiivi katajassa katajissa
elatiivi katajasta katajista
illatiivi katajaan katajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi katajalla katajilla
ablatiivi katajalta katajilta
allatiivi katajalle katajille
muut sijamuodot
essiivi katajana katajina
translatiivi katajaksi katajiksi
abessiivi katajatta katajitta
instruktiivi katajin
komitatiivi katajine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

  • sanalle on vastineita kaikissa lähisukukielissä, mutta sen vanhempaa alkuperää ei ole varmuudella selvitetty. Sanan asusta kataja on ensimmäinen kirjallinen maininta vuodelta 1683 Henrik Florinuksen sanakirjan toisessa painoksessa.[2] Asu katava esiintyy jo 1551 Mikael Agricolan kielessä.[3]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

joulukataja, katajahaarikka, katajanhavu, katajanmarja, katajapensas, katajatuoppi, katajaöljy syyriankataja

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kataja Kielitoimiston sanakirjassa
  • kataja Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 375. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  3. Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 90. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.