katkaisu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakatkaisu (2)
- se, että katkaistaan
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑt̪kɑi̯su/
- tavutus: kat‧kai‧su
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | katkaisu | katkaisut |
| genetiivi | katkaisun | katkaisujen katkaisuiden katkaisuitten |
| partitiivi | katkaisua | katkaisuita katkaisuja |
| akkusatiivi | katkaisu; katkaisun |
katkaisut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | katkaisussa | katkaisuissa |
| elatiivi | katkaisusta | katkaisuista |
| illatiivi | katkaisuun | katkaisuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | katkaisulla | katkaisuilla |
| ablatiivi | katkaisulta | katkaisuilta |
| allatiivi | katkaisulle | katkaisuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | katkaisuna | katkaisuina |
| translatiivi | katkaisuksi | katkaisuiksi |
| abessiivi | katkaisutta | katkaisuitta |
| instruktiivi | – | katkaisuin |
| komitatiivi | – | katkaisuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | katkaisu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |