katkeroituminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakatkeroituminen (38)
- teonnimi verbistä katkeroitua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | katkeroituminen | katkeroitumiset |
| genetiivi | katkeroitumisen | katkeroitumisten katkeroitumisien |
| partitiivi | katkeroitumista | katkeroitumisia |
| akkusatiivi | katkeroituminen; katkeroitumisen |
katkeroitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | katkeroitumisessa | katkeroitumisissa |
| elatiivi | katkeroitumisesta | katkeroitumisista |
| illatiivi | katkeroitumiseen | katkeroitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | katkeroitumisella | katkeroitumisilla |
| ablatiivi | katkeroitumiselta | katkeroitumisilta |
| allatiivi | katkeroitumiselle | katkeroitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | katkeroitumisena (katkeroitumisna) |
katkeroitumisina |
| translatiivi | katkeroitumiseksi | katkeroitumisiksi |
| abessiivi | katkeroitumisetta | katkeroitumisitta |
| instruktiivi | – | katkeroitumisin |
| komitatiivi | – | katkeroitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | katkeroitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
katkeroitumis- | |
Etymologia
muokkaaverbi katkeroitua + johdin -minen