Substantiivi

muokkaa

katonraja (9)

  1. rakennuksessa tai rakennelmassa kohta, jossa seinä ja katto kohtaavat

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑt̪onˌrɑjɑ/
  • tavutus: ka‧ton‧ra‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi katonraja katonrajat
genetiivi katonrajan katonrajojen
(katonrajain)
partitiivi katonrajaa katonrajoja
akkusatiivi katonraja;
katonrajan
katonrajat
sisäpaikallissijat
inessiivi katonrajassa katonrajoissa
elatiivi katonrajasta katonrajoista
illatiivi katonrajaan katonrajoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi katonrajalla katonrajoilla
ablatiivi katonrajalta katonrajoilta
allatiivi katonrajalle katonrajoille
muut sijamuodot
essiivi katonrajana katonrajoina
translatiivi katonrajaksi katonrajoiksi
abessiivi katonrajatta katonrajoitta
instruktiivi katonrajoin
komitatiivi katonrajoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo katonraja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

muokkaa