Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

katti (5-C) (monikko katit)

  1. (arkikieltä) kissa
    Miksi tuo Virtasen katti päästetään aina toisten pihoihin kuseskelemaan?

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑt̪ːi/, [ˈkɑ̝t̪ːi]
  • tavutus: kat‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi katti katit
genetiivi katin kattien
(kattein)
partitiivi kattia katteja
akkusatiivi katti;
katin
katit
sisäpaikallissijat
inessiivi katissa kateissa
elatiivi katista kateista
illatiivi kattiin katteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi katilla kateilla
ablatiivi katilta kateilta
allatiivi katille kateille
muut sijamuodot
essiivi kattina katteina
translatiivi katiksi kateiksi
abessiivi katitta kateitta
instruktiivi katein
komitatiivi katteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kati-
vahva vartalo katti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin kielestä, katt

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

katinkulta, katinlieko

Aiheesta muualla muokkaa

  • katti Kielitoimiston sanakirjassa