Substantiivi

muokkaa

kattotiili (26)

  1. kaarevaprofiilinen, usein betonista valmistettu tiili, joilla katetaan rakennuksen katto

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑt̪ːoˌt̪iːli/
  • tavutus: kat‧to‧tii‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kattotiili kattotiilet
genetiivi kattotiilen kattotiilten
kattotiilien
partitiivi kattotiiltä kattotiiliä
akkusatiivi kattotiili;
kattotiilen
kattotiilet
sisäpaikallissijat
inessiivi kattotiilessä kattotiilissä
elatiivi kattotiilestä kattotiilistä
illatiivi kattotiileen kattotiiliin
ulkopaikallissijat
adessiivi kattotiilellä kattotiilillä
ablatiivi kattotiileltä kattotiililtä
allatiivi kattotiilelle kattotiilille
muut sijamuodot
essiivi kattotiilenä kattotiilinä
translatiivi kattotiileksi kattotiiliksi
abessiivi kattotiilettä kattotiilittä
instruktiivi kattotiilin
komitatiivi kattotiiline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kattotiile-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kattotiil-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa