kauhisteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakauhisteleminen (38)
- teonnimi verbistä kauhistella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kauhisteleminen | kauhistelemiset |
genetiivi | kauhistelemisen | kauhistelemisten kauhistelemisien |
partitiivi | kauhistelemista | kauhistelemisia |
akkusatiivi | kauhisteleminen; kauhistelemisen |
kauhistelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kauhistelemisessa | kauhistelemisissa |
elatiivi | kauhistelemisesta | kauhistelemisista |
illatiivi | kauhistelemiseen | kauhistelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kauhistelemisella | kauhistelemisilla |
ablatiivi | kauhistelemiselta | kauhistelemisilta |
allatiivi | kauhistelemiselle | kauhistelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kauhistelemisena (kauhistelemisna) |
kauhistelemisina |
translatiivi | kauhistelemiseksi | kauhistelemisiksi |
abessiivi | kauhistelemisetta | kauhistelemisitta |
instruktiivi | – | kauhistelemisin |
komitatiivi | – | kauhistelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kauhistelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kauhistelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kauhistella + johdin -minen