kaulaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaulaileminen (38)
- teonnimi verbistä kaulailla
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaulaileminen | kaulailemiset |
genetiivi | kaulailemisen | kaulailemisten kaulailemisien |
partitiivi | kaulailemista | kaulailemisia |
akkusatiivi | kaulaileminen; kaulailemisen |
kaulailemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaulailemisessa | kaulailemisissa |
elatiivi | kaulailemisesta | kaulailemisista |
illatiivi | kaulailemiseen | kaulailemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaulailemisella | kaulailemisilla |
ablatiivi | kaulailemiselta | kaulailemisilta |
allatiivi | kaulailemiselle | kaulailemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaulailemisena (kaulailemisna) |
kaulailemisina |
translatiivi | kaulailemiseksi | kaulailemisiksi |
abessiivi | kaulailemisetta | kaulailemisitta |
instruktiivi | – | kaulailemisin |
komitatiivi | – | kaulailemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaulailemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kaulailemis- |