Katso myös: Kauris

Substantiivi

muokkaa

kauris (41)

  1. joidenkin hirvieläinten peuraa pienempien tai vuohieläinten luonnonvaraisten lajien eläin
  2. pukin eli urosvuohen vanha rinnakkaisnimi
  3. (astrologia) eläinradan kymmenes horoskooppimerkki, joka vastaa väliä [270°, 300°) ekliptikaalista pituutta; Auringon ollessa tässä merkissä (22.12. – 19.1.) syntynyt henkilö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑu̯ris/
  • tavutus: kau‧ris

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kauris kauriit
genetiivi kauriin kauriiden
kauriitten
partitiivi kaurista kauriita
akkusatiivi kauris;
kauriin
kauriit
sisäpaikallissijat
inessiivi kauriissa kauriissa
elatiivi kauriista kauriista
illatiivi kauriiseen kauriisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kauriilla kauriilla
ablatiivi kauriilta kauriilta
allatiivi kauriille kauriille
muut sijamuodot
essiivi kauriina kauriina
translatiivi kauriiksi kauriiksi
abessiivi kauriitta kauriitta
instruktiivi kauriin
komitatiivi kauriine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaurii-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kauris-

Etymologia

muokkaa
  • vanha germaaninen laina[1]
  • [3] horoskooppimerkki: Kauriin tähdistöstä

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kauris Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kauris

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta kauri

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.