kavunnut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kavuta

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kavunnut kavunneet
genetiivi kavunneen kavunneiden
kavunneitten
partitiivi kavunnutta kavunneita
akkusatiivi kavunnut; kavunneen kavunneet
sisäpaikallissijat
inessiivi kavunneessa kavunneissa
elatiivi kavunneesta kavunneista
illatiivi kavunneeseen kavunneisiin
kavunneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kavunneella kavunneilla
ablatiivi kavunneelta kavunneilta
allatiivi kavunneelle kavunneille
muut sijamuodot
essiivi kavunneena kavunneina
translatiivi kavunneeksi kavunneiksi
abessiivi kavunneetta kavunneitta
instruktiivi kavunnein
komitatiivi kavunneine