Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kefalometria (12)

  1. (lääketiede) päänmittaus, kallonmittaus,[1] pääkallonmittaus[2]

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kefalometria kefalometriat
genetiivi kefalometrian kefalometrioiden
kefalometrioitten
(kefalometriain)
partitiivi kefalometriaa kefalometrioita
akkusatiivi kefalometria;
kefalometrian
kefalometriat
sisäpaikallissijat
inessiivi kefalometriassa kefalometrioissa
elatiivi kefalometriasta kefalometrioista
illatiivi kefalometriaan kefalometrioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kefalometrialla kefalometrioilla
ablatiivi kefalometrialta kefalometrioilta
allatiivi kefalometrialle kefalometrioille
muut sijamuodot
essiivi kefalometriana kefalometrioina
translatiivi kefalometriaksi kefalometrioiksi
abessiivi kefalometriatta kefalometrioitta
instruktiivi kefalometrioin
komitatiivi kefalometrioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kefalometria-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

kreikan sanoista kephale ’pää’ ja metron ’mitta’[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Nurmi, Timo et al.: Gummeruksen suuri sivistyssanakirja, s. 207. Viides painos. Helsinki: Gummerus, 2003. ISBN 951-20-5863-4.
  2. 2,0 2,1 Hendell, Lauri (toim.): Sivistyssanakirja. 25,000 vierasperäistä sanaa ja nimeä y.m. selitettyinä, s. 267. Kolmas muuttamaton painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1939.