Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kehnous (40)[1]

  1. se, että on kehno

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkehnous/ tai /ˈkehnou̯s/
  • tavutus: keh‧no‧us / keh‧nous

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kehnous kehnoudet
genetiivi kehnouden kehnouksien
partitiivi kehnoutta kehnouksia
akkusatiivi kehnous;
kehnouden
kehnoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kehnoudessa kehnouksissa
elatiivi kehnoudesta kehnouksista
illatiivi kehnouteen kehnouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kehnoudella kehnouksilla
ablatiivi kehnoudelta kehnouksilta
allatiivi kehnoudelle kehnouksille
muut sijamuodot
essiivi kehnoutena kehnouksina
translatiivi kehnoudeksi kehnouksiksi
abessiivi kehnoudetta kehnouksitta
instruktiivi kehnouksin
komitatiivi kehnouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kehnoude-
vahva vartalo kehnoute-
konsonantti-
vartalo
kehnout-

Etymologia muokkaa

sanan kehno vartalosta kehno- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kehnous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40