kehotteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakehotteleminen (38)
- teonnimi verbistä kehotella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kehotteleminen | kehottelemiset |
| genetiivi | kehottelemisen | kehottelemisten kehottelemisien |
| partitiivi | kehottelemista | kehottelemisia |
| akkusatiivi | kehotteleminen; kehottelemisen |
kehottelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehottelemisessa | kehottelemisissa |
| elatiivi | kehottelemisesta | kehottelemisista |
| illatiivi | kehottelemiseen | kehottelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kehottelemisella | kehottelemisilla |
| ablatiivi | kehottelemiselta | kehottelemisilta |
| allatiivi | kehottelemiselle | kehottelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehottelemisena (kehottelemisna) |
kehottelemisina |
| translatiivi | kehottelemiseksi | kehottelemisiksi |
| abessiivi | kehottelemisetta | kehottelemisitta |
| instruktiivi | – | kehottelemisin |
| komitatiivi | – | kehottelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kehottelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kehottelemis- | |