keija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkei̯jɑ/
- tavutus: kei‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keija | keijat |
| genetiivi | keijan | keijojen (keijain) |
| partitiivi | keijaa | keijoja |
| akkusatiivi | keija; keijan |
keijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keijassa | keijoissa |
| elatiivi | keijasta | keijoista |
| illatiivi | keijaan | keijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keijalla | keijoilla |
| ablatiivi | keijalta | keijoilta |
| allatiivi | keijalle | keijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keijana | keijoina |
| translatiivi | keijaksi | keijoiksi |
| abessiivi | keijatta | keijoitta |
| instruktiivi | – | keijoin |
| komitatiivi | – | keijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. yöastia
|
Ks. yöastia |
Aiheesta muualla
muokkaa- keija Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9