keikahdus

Suomi

Substantiivi

keikahdus (39)

keikahtaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkei̯kɑhdus/
tavutus: kei‧kah‧dus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	keikahdus	keikahdukset
genetiivi	keikahduksen	keikahdusten keikahduksien
partitiivi	keikahdusta	keikahduksia
akkusatiivi	keikahdus; keikahduksen	keikahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	keikahduksessa	keikahduksissa
elatiivi	keikahduksesta	keikahduksista
illatiivi	keikahdukseen	keikahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	keikahduksella	keikahduksilla
ablatiivi	keikahdukselta	keikahduksilta
allatiivi	keikahdukselle	keikahduksille
muut sijamuodot
essiivi	keikahduksena	keikahduksina
translatiivi	keikahdukseksi	keikahduksiksi
abessiivi	keikahduksetta	keikahduksitta
instruktiivi	–	keikahduksin
komitatiivi	–	keikahduksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	keikahdukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	keikahdus-

Etymologia

verbi keikahtaa (heikko vartalo keikahd|a-) + johdin -us

Käännökset

1. keikahtaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

keikahdus Kielitoimiston sanakirjassa