keikailu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
keikailu (2)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkei̯kɑi̯lu/
- tavutus: kei‧kai‧lu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keikailu | keikailut |
| genetiivi | keikailun | keikailujen keikailuiden keikailuitten |
| partitiivi | keikailua | keikailuita keikailuja |
| akkusatiivi | keikailu; keikailun |
keikailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keikailussa | keikailuissa |
| elatiivi | keikailusta | keikailuista |
| illatiivi | keikailuun | keikailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keikailulla | keikailuilla |
| ablatiivi | keikailulta | keikailuilta |
| allatiivi | keikailulle | keikailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keikailuna | keikailuina |
| translatiivi | keikailuksi | keikailuiksi |
| abessiivi | keikailutta | keikailuitta |
| instruktiivi | – | keikailuin |
| komitatiivi | – | keikailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keikailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. keikaileminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- keikailu Kielitoimiston sanakirjassa