keikailu

Suomi

Substantiivi

keikailu (2)

keikaileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkei̯kɑi̯lu/
tavutus: kei‧kai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	keikailu	keikailut
genetiivi	keikailun	keikailujen keikailuiden keikailuitten
partitiivi	keikailua	keikailuita keikailuja
akkusatiivi	keikailu; keikailun	keikailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	keikailussa	keikailuissa
elatiivi	keikailusta	keikailuista
illatiivi	keikailuun	keikailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	keikailulla	keikailuilla
ablatiivi	keikailulta	keikailuilta
allatiivi	keikailulle	keikailuille
muut sijamuodot
essiivi	keikailuna	keikailuina
translatiivi	keikailuksi	keikailuiksi
abessiivi	keikailutta	keikailuitta
instruktiivi	–	keikailuin
komitatiivi	–	keikailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	keikailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi keikailla (vokaalivartalo keikail|e-) + johdin -u

Käännökset

1. keikaileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

keikailu Kielitoimiston sanakirjassa