Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

keikaroija (12)

  1. henkilö, joka keikaroi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkei̯kɑˌroi̯jɑ/
  • tavutus: kei‧ka‧roi‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keikaroija keikaroijat
genetiivi keikaroijan keikaroijoiden
keikaroijoitten
(keikaroijain)
partitiivi keikaroijaa keikaroijoita
akkusatiivi keikaroija;
keikaroijan
keikaroijat
sisäpaikallissijat
inessiivi keikaroijassa keikaroijoissa
elatiivi keikaroijasta keikaroijoista
illatiivi keikaroijaan keikaroijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keikaroijalla keikaroijoilla
ablatiivi keikaroijalta keikaroijoilta
allatiivi keikaroijalle keikaroijoille
muut sijamuodot
essiivi keikaroijana keikaroijoina
translatiivi keikaroijaksi keikaroijoiksi
abessiivi keikaroijatta keikaroijoitta
instruktiivi keikaroijoin
komitatiivi keikaroijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keikaroija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa