keikarointi

Suomi

Substantiivi

keikarointi (5-J)

keikaroiminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkei̯kɑˌroi̯nt̪i/
tavutus: kei‧ka‧roin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	keikarointi	keikaroinnit
genetiivi	keikaroinnin	keikarointien (keikarointein)
partitiivi	keikarointia	keikarointeja
akkusatiivi	keikarointi; keikaroinnin	keikaroinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	keikaroinnissa	keikaroinneissa
elatiivi	keikaroinnista	keikaroinneista
illatiivi	keikarointiin	keikarointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	keikaroinnilla	keikaroinneilla
ablatiivi	keikaroinnilta	keikaroinneilta
allatiivi	keikaroinnille	keikaroinneille
muut sijamuodot
essiivi	keikarointina	keikarointeina
translatiivi	keikaroinniksi	keikaroinneiksi
abessiivi	keikaroinnitta	keikaroinneitta
instruktiivi	–	keikaroinnein
komitatiivi	–	keikarointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	keikaroinni-
vahva vartalo	keikarointi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi keikaroida (vartalo keikaroi-) + johdin -nti

Käännökset

1. keikaroiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

keikarointi Kielitoimiston sanakirjassa