keikisteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakeikisteleminen (38)
- teonnimi verbistä keikistellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keikisteleminen | keikistelemiset |
genetiivi | keikistelemisen | keikistelemisten keikistelemisien |
partitiivi | keikistelemistä | keikistelemisiä |
akkusatiivi | keikisteleminen; keikistelemisen |
keikistelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keikistelemisessä | keikistelemisissä |
elatiivi | keikistelemisestä | keikistelemisistä |
illatiivi | keikistelemiseen | keikistelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keikistelemisellä | keikistelemisillä |
ablatiivi | keikistelemiseltä | keikistelemisiltä |
allatiivi | keikistelemiselle | keikistelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | keikistelemisenä (keikistelemisnä) |
keikistelemisinä |
translatiivi | keikistelemiseksi | keikistelemisiksi |
abessiivi | keikistelemisettä | keikistelemisittä |
instruktiivi | – | keikistelemisin |
komitatiivi | – | keikistelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | keikistelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
keikistelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi keikistellä + johdin -minen