Substantiivi

muokkaa

keikistely (2)

  1. keikisteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkei̯kisˌt̪ely/
  • tavutus: kei‧kis‧te‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keikistely keikistelyt
genetiivi keikistelyn keikistelyjen
keikistelyiden
keikistelyitten
partitiivi keikistelyä keikistelyitä
keikistelyjä
akkusatiivi keikistely;
keikistelyn
keikistelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi keikistelyssä keikistelyissä
elatiivi keikistelystä keikistelyistä
illatiivi keikistelyyn keikistelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keikistelyllä keikistelyillä
ablatiivi keikistelyltä keikistelyiltä
allatiivi keikistelylle keikistelyille
muut sijamuodot
essiivi keikistelynä keikistelyinä
translatiivi keikistelyksi keikistelyiksi
abessiivi keikistelyttä keikistelyittä
instruktiivi keikistelyin
komitatiivi keikistelyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keikistely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa