keikkaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakeikkaileminen (38)
- teonnimi verbistä keikkailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keikkaileminen | keikkailemiset |
| genetiivi | keikkailemisen | keikkailemisten keikkailemisien |
| partitiivi | keikkailemista | keikkailemisia |
| akkusatiivi | keikkaileminen; keikkailemisen |
keikkailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keikkailemisessa | keikkailemisissa |
| elatiivi | keikkailemisesta | keikkailemisista |
| illatiivi | keikkailemiseen | keikkailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keikkailemisella | keikkailemisilla |
| ablatiivi | keikkailemiselta | keikkailemisilta |
| allatiivi | keikkailemiselle | keikkailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keikkailemisena (keikkailemisna) |
keikkailemisina |
| translatiivi | keikkailemiseksi | keikkailemisiksi |
| abessiivi | keikkailemisetta | keikkailemisitta |
| instruktiivi | – | keikkailemisin |
| komitatiivi | – | keikkailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keikkailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keikkailemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi keikkailla + johdin -minen