keikutus

Suomi

Substantiivi

keikutus (39)

keikuttaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkei̯kut̪us/
tavutus: kei‧ku‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	keikutus	keikutukset
genetiivi	keikutuksen	keikutusten keikutuksien
partitiivi	keikutusta	keikutuksia
akkusatiivi	keikutus; keikutuksen	keikutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	keikutuksessa	keikutuksissa
elatiivi	keikutuksesta	keikutuksista
illatiivi	keikutukseen	keikutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	keikutuksella	keikutuksilla
ablatiivi	keikutukselta	keikutuksilta
allatiivi	keikutukselle	keikutuksille
muut sijamuodot
essiivi	keikutuksena	keikutuksina
translatiivi	keikutukseksi	keikutuksiksi
abessiivi	keikutuksetta	keikutuksitta
instruktiivi	–	keikutuksin
komitatiivi	–	keikutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	keikutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	keikutus-

Etymologia

verbi keikuttaa (heikko vartalo keikut|a-) + johdin -us

Käännökset

1. keikuttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

keikutus Kielitoimiston sanakirjassa