keimaillut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä keimailla

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keimaillut keimailleet
genetiivi keimailleen keimailleiden
keimailleitten
partitiivi keimaillutta keimailleita
akkusatiivi keimaillut; keimailleen keimailleet
sisäpaikallissijat
inessiivi keimailleessa keimailleissa
elatiivi keimailleesta keimailleista
illatiivi keimailleeseen keimailleisiin
keimailleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keimailleella keimailleilla
ablatiivi keimailleelta keimailleilta
allatiivi keimailleelle keimailleille
muut sijamuodot
essiivi keimailleena keimailleina
translatiivi keimailleeksi keimailleiksi
abessiivi keimailleetta keimailleitta
instruktiivi keimaillein
komitatiivi keimailleine